Olinko valmis ekaan kertaan?

Olimme jokin aika sitten alkaneet seurustelemaan silloisen poikaystäväni kanssa. meillä meni hyvin ja pidimme hauskaa. sitte tuli pientä ongelmaa: kuulin kaverilta että poika oli valittanut kavereilleen "en oo vieläkään pannu sitä". olin tosi vihainen koska minulle hän aina toitotti että odottaa tasan niin kauan kunnes olen valmis.mutta se asia selvitettiin ja saatoin taas luottaa häneen. ehkä liikaakin. sitten yksi ilta sain vain ajatuksen: harrastetaanpa seksiä.sitä ennen kummallakaan ei juuri ollut mitään seksiin liittyviä kokemuksia. siinäpä sitten neitsyys meni. jälkeenpäin alkoi kaduttaa ja pahasti, jopa ahdistaa.poikaystävän jatkuva vonkaaminen ja liika koskettelu ei auttanut yhtään asiaa. sain sitten sanottua asiasta pojalle ja tämä lupasi ottaa rauhallisemmin. pian se taas alkoi, poika yritti koko ajan päästä housuihini eikä lopettanut ennenkuin suutuin ja silloinkin valitti "miks angstaat noin paljon?".loppujen lopuksia juttu meni niin pitkälle että poikaystävä yritti raiskata minut. senkin asian vain heitin taakse enkä sen pahemmin ajatellut mitä oli tapahtunut.eräs ilta sitten sain sanonuksi kaveritytöille ja yhdessä kerrottiin parille kaveripojalle jotka kävi sitte poikaystävälle puhumassa. eipä siitä suhteesta enää oikein mitään tullut: sain itse traumoja enkä voinut luottaa enää poikaan. hän tunnusti myös monta kuukautta ensimmäisen kerran jälkeen että olin hänen ensimmäisensä vaikka sitä ennen luulin että hänellä oli ollut monia seksikumppaneita. suhde kaatui moniin valheisiin.

kannattaa siis todella odottaa että on varmasti valmis ettei joudu katumaan oikein kunnolla jälkeen päin. koskaan ei voi tietää milloin elämä loppuu joten miettii että jos ei koskaan saakkaan harrastaa seksiä. mutta itse ainakin olisin mieluusti jättänyt tuon kaiken kokematta niin nyt ei tarvitsisi pelätä seksiä ja kaikkea siihen liittyvää. odotelkaa siis rauhassa!